Eri kanavissa keskustellaan aktiivisesti muutoksesta ja oman polun löytämisestä työelämässä. Yhä useampi tuntuu uskovan, että rauhoittumalla ja itseään tutkailemalla on mahdollista löytää se "oma juttu". Hahmottaa itselleen mitä haluaa tulevaisuudessa työkseen tehdä.
Joillekin tuo oma polku löytyy jopa etsimättä. Mutta, entä jos kaikesta pohtimisesta, itsensä tutkailusta ja etsimisestä huolimatta omaa alaa/työtehtävää ei vain tunnu löytyvän? Mihin suuntaan silloin pitäisi kääntyä? Vai pitäisikö kuitenkin jatkaa vain suoraa tietä ja pysyttäytyä jo tutussa ja turvallisessa?
Elämä on päätöksiä täynnä.
Aristoteles onkin aikanaan todennut osuvasti, että "Muutos on ajan toinen nimi." Myös työelämässä muutos on toimintaa ohjaava voima ja se saa meidät asettamaan itsellemme uusia haasteita ja tavoitteita.
Oma tähänastinen työurani on painottunut enemmän ns. julkiselle puolelle, jossa olen mm. kartuttanut projekti- ja laatuosaamistani, työskennellyt multikulttuurisessa, englanninkielisessä työyhteisössä ja hankkinut kannuksia monikanavaisesta sisällöntuotannosta.
Nyt, etsiessäni uutta työnantajaa, on työhaastatteluissa kuitenkin yllättäen noussut esiin, että juuri kokemukseni julkisella puolella työskentelystä koetaan työnantajaehdokkaiden mielessä lähinnä rasitteena.
Tämä on sinänsä outoa, sillä vaikka näkökulma työn suorittamiseen voi olla julkisella puolella hieman eri kuin yksityisellä ja asiat etenevät siellä selkeästi hitaammin, niin perusduuni on ja pysyy kuitenkin samana, oli työnantaja sitten kuka tahansa. Periaatteessa samalla tavalla kaikki joutuvat opettelemaan uusia asioita ja työtapoja.
Toiveenani on löytää työpaikka hanskaamani viestinnän ja markkinoinnin parista. Ja jos työilmapiiri olisi vielä keskusteleva, rakentava ja motivoiva, niin mikäpä sen parempi!
Rohkeutta siis peliin! Uskon, että loppupelissä asenne ratkaisee ja halu oppia uutta kantaa meitä onnistumisiin!
Kuva: Pia Koivisto, 2017
#työelämä #työnhaku #muutos
Kommentit
Lähetä kommentti