Kaikki toistavat myhäillen samaa mantraa: "Ihminen on se, mikä kiinnostaa!"
Hieno juttu, mutta miksi sitten rekrytoinneissa keskitytään hyvinkin vahvasti titteleihin ja todistuksiin?
Hakemus taitaa siirtyä hyvinkin nopeasti "ei-kiitos-pinoon", jos CV:lle listatut työnantajat ja tittelit eivät ole tarpeeksi mediaseksikkäitä. Prosessissa ihminen CV:n takana jää usein täysin näkymättömäksi.
Millä rekrytoijat saisi katsomaan pintaa syvemmälle? Millä kiinnostuksen saa heräämään, jos/kun henkilökohtaista kontaktia ei ole?
Suuri osa rekrytoinneista käynnistetään nykyään sähköisesti. Työnhakija täyttää työnantajan verkkoon lataaman sähköisen hakulomakkeen. Hyvillä rekryfirmoilla /rekrytoivilla yrityksillä mahdollista on myös liittää hakemukseen mukaan erillisinä tiedostoina henkilökohtainen ansioluettelo eli CV ja työhakemus.
Kun organisaatiossa sitten hakuajan päätyttyä käydään läpi hakemuksia, usein aloitetaan luomalla pikainen silmäys hakijan CV:hen ja erityisesti työnimikkeisiin ja suoritettuihin tutkintoihin. Näiden perusteella muodostetaan usein jo päätös siitä, eteneekö hakija kakkosvaiheeseen vai ei. Ensivaikutelma pätevyydestä ja osaamisesta luodaan siis periaatteessa tittelien ja koulutuksen perusteella, hyvin pikaisesti ja ilman minkäänlaista henkilökohtaista kontaktia itse hakijaan.
Hakemus huiskaistaan hyvinkin nopeasti "ei-kiitos-pinoon", jos CV:lle listatut työnantajat ja tittelit eivät ole tarpeeksi mediaseksikkäitä. Prosessissa ihminen CV:n takana jää usein täysin näkymättömäksi.
Tilanteesta muodostuu työnhakijalle nopeasti niin sanotusti pattitilanne! Itsekin olen työurallani saanut kyllä tehdä yhtä ja toista, myös päällikkötason työtehtäviä, mutta työnimikkeenäni on aina ollut vain "sen ja tämän suunnittelija tai sihteeri". Nimike ei siis todellakaan kerro koko totuutta. Hankala ja tuttu juttu varmasti myös monelle muulle?
Toki olen hakukirjeessäni pyrkinyt todentamaan osaamiseni - avannut työtehtäviäni jne. Mutta jos rekrytoija ei ikinä ota hakemustani edes luettavaksi, ei avautumisesta ole hyötyä!
Mutta millä rekrytoijat saisi katsomaan pintaa syvemmälle - edes sen hakukirjeen verran? Millä kiinnostuksen saisi heräämään, jos/kun henkilökohtaista kontaktia ei ole?
Uuden työntekijän valinta on voimia ja aikaa kysyvä prosessi, johon kannattaa panostaa. Se maksaa itsensä takaisin kun yritys saa osaavan tuloksentekijän. Pelkkä titteli ja todistus ei todellakaan vielä välttämättä takaa osaamista ja sopivuutta työyhteisöön.
Toivotan kaikille haasteista huolimatta, tai ehkä juuri niiden vuoksi, tsemppiä työnhakuun ja iloa ja valoa tähän sateenropinan täyttämään syksyyn!
Kuvat: Pixabay.com (maksuton kuvapankki) ja
Pia Koivisto, 2017
#rekry #rekrytointi #työnhaku #työnhakija #työhakemus #työttömyys #CV #ansioluettelo #osaaminen #ensivaikutelma
Hieno juttu, mutta miksi sitten rekrytoinneissa keskitytään hyvinkin vahvasti titteleihin ja todistuksiin?
Hakemus taitaa siirtyä hyvinkin nopeasti "ei-kiitos-pinoon", jos CV:lle listatut työnantajat ja tittelit eivät ole tarpeeksi mediaseksikkäitä. Prosessissa ihminen CV:n takana jää usein täysin näkymättömäksi.
Millä rekrytoijat saisi katsomaan pintaa syvemmälle? Millä kiinnostuksen saa heräämään, jos/kun henkilökohtaista kontaktia ei ole?
Suuri osa rekrytoinneista käynnistetään nykyään sähköisesti. Työnhakija täyttää työnantajan verkkoon lataaman sähköisen hakulomakkeen. Hyvillä rekryfirmoilla /rekrytoivilla yrityksillä mahdollista on myös liittää hakemukseen mukaan erillisinä tiedostoina henkilökohtainen ansioluettelo eli CV ja työhakemus.
Kun organisaatiossa sitten hakuajan päätyttyä käydään läpi hakemuksia, usein aloitetaan luomalla pikainen silmäys hakijan CV:hen ja erityisesti työnimikkeisiin ja suoritettuihin tutkintoihin. Näiden perusteella muodostetaan usein jo päätös siitä, eteneekö hakija kakkosvaiheeseen vai ei. Ensivaikutelma pätevyydestä ja osaamisesta luodaan siis periaatteessa tittelien ja koulutuksen perusteella, hyvin pikaisesti ja ilman minkäänlaista henkilökohtaista kontaktia itse hakijaan. Hakemus huiskaistaan hyvinkin nopeasti "ei-kiitos-pinoon", jos CV:lle listatut työnantajat ja tittelit eivät ole tarpeeksi mediaseksikkäitä. Prosessissa ihminen CV:n takana jää usein täysin näkymättömäksi.
Tilanteesta muodostuu työnhakijalle nopeasti niin sanotusti pattitilanne! Itsekin olen työurallani saanut kyllä tehdä yhtä ja toista, myös päällikkötason työtehtäviä, mutta työnimikkeenäni on aina ollut vain "sen ja tämän suunnittelija tai sihteeri". Nimike ei siis todellakaan kerro koko totuutta. Hankala ja tuttu juttu varmasti myös monelle muulle?
Toki olen hakukirjeessäni pyrkinyt todentamaan osaamiseni - avannut työtehtäviäni jne. Mutta jos rekrytoija ei ikinä ota hakemustani edes luettavaksi, ei avautumisesta ole hyötyä!
Mutta millä rekrytoijat saisi katsomaan pintaa syvemmälle - edes sen hakukirjeen verran? Millä kiinnostuksen saisi heräämään, jos/kun henkilökohtaista kontaktia ei ole? Uuden työntekijän valinta on voimia ja aikaa kysyvä prosessi, johon kannattaa panostaa. Se maksaa itsensä takaisin kun yritys saa osaavan tuloksentekijän. Pelkkä titteli ja todistus ei todellakaan vielä välttämättä takaa osaamista ja sopivuutta työyhteisöön.
Toivotan kaikille haasteista huolimatta, tai ehkä juuri niiden vuoksi, tsemppiä työnhakuun ja iloa ja valoa tähän sateenropinan täyttämään syksyyn!
Kuvat: Pixabay.com (maksuton kuvapankki) ja
Pia Koivisto, 2017
#rekry #rekrytointi #työnhaku #työnhakija #työhakemus #työttömyys #CV #ansioluettelo #osaaminen #ensivaikutelma

Kommentit
Lähetä kommentti